Lataa
Virvoitusjuomien historiaa
VIRVOITUSJUOMILLA ON PITKÄ HISTORIA
Hedelmävirvoitusjuomia ilman hiilihappoa myytiin Ranskassa jo 1600-luvulla.
Myyjät kulkivat pitkin katuja selässään hanalla varustettu tynnyri, jossa
oli valmiiksi sekoitettua sitruunajuomaa. Myyjät perustivat oman ammattiliitonkin:
Companie des Limonadiers.
Ensimmäinen varsinainen kivennäisvesi- ja virvoitusjuomatehdas perustettiin
Suomessa 1836, mutta varsinaisen läpimurtonsa virvoitusjuomat tekivät
maassamme 1860-luvulla. Tuolloin nämä juomat ilmestyivät myös Helsingin
katukuvaan. Esplanadille pystytettiin ensimmäiset kioskit, jotka vähitellen
liittyivät osaksi tavallista kaupunkikuvaa. Kioskit tekivät virvoitusjuomista
kansanjuoman 1860- ja 70-luvuilla.
1880-luvulla raittiuspiirit pitivät limonadia liittolaisenaan ja toivoivat
sen syrjäyttävän totin, boolin ja oluen. Jo ennen vuosisadan vaihdetta
suomalaiset saivat maistaa myös vadelman-, appelsiinin- ja omenanmakuisia
virvoitusjuomia.
Niin virvoitusjuomien kuin kivennäisvesienkin menekki kasvoi 1890-luvulla
sellaista vauhtia, että maassa oli vuosisadan vaihteessa 93 tehdasta.
Vuonna 1909 "tehtaita" oli jo 174. Tällöin teollisuustilastoista
poistettiin käsityölaitokset, jolloin jäljelle jäi 43 oikeaa tehdasta.
Vuonna 1919 tuli voimaan kieltolaki, ja 1920-luvun loppu oli yhtä nousukautta
virvoitusjuomateollisuudelle. Mutta kun lamakausi alkoi, moni alan yrittäjistä
joutui lopettamaan tuotannon.
Sotien aikana myyntiennätys
II maailmansodan vuodet olivat virvoitusjuomatehtaille tuotannon ja jakelun
kannalta ongelmallisia, mutta varsinaista myyntitoimintaa ne eivät näivettäneet,
pikemminkin päinvastoin. Kun oluttuotantoa oli rajoitettu ja mm. kahvista
ja teestä pulaa, virvoitusjuomakaupassa saavutettiin uusia ennätyksiä.
Vastatuulet alkoivat tuivertaa virvoitusjuomakaupassa vasta sotien jälkeen.
Verotusasioissa juomia kohdeltiin ylellisyystavaroina, mutta silti niiden
katsottiin kuuluvan hintasäännöstelyn piiriin muiden päivittäiselintarvikkeiden
tavoin.
Loppukesällä 1946 Suomen kauppoihin ilmestyi uusi ja outoa juoma - kola.
Sodan päätyttyä Euroopassa Yhdysvaltojen joukot jättivät vanhalle mantereelle
valtavat määrät tavaraa. Suomen kansanhuoltoviranomaiset tekivät hankintamatkoja
jenkkien ylijäämävarastoihin. Eräässä tapauksessa myyjät asettivat kauppojen
onnistumisen ehdoksi suuren kolasiirappierän sisällyttämisen ostoksiin.
Suomalaisvirkamiehet suostuivat vaatimukseen, ja näin maahamme rahdattiin
miljoona kiloa kolasiirappia.
Virvoitusjuomien kotimaisille valmistajille tarjoutui makea mahdollisuus
uutuusjuoman valmistamiseen. Ainakin 85 suomalaista virvoitusjuomavalmistajaa
osti Kansanhuoltoministeriöltä siirappia ja alkoi valmistaa suomalaisille
aiemmin tuntematonta kolajuomaa.
Suunta kohti nykynäkemyksen mukaisia moderneja kulutustottumuksia sai
Suomen virvoitusjuomamarkkinoilla alkunsa yleisen nousukauden myötä 1960-luvun
puolivälissä. Vuonna 1969 vapautettu keskiolutkaan ei odotuksista huolimatta
kaventanut virvoitusjuomamarkkinoita. Eniten myyntiä koeteltiin vuonna
1976, kun virvoitusjuomien valmisteveroa nostettiin sata prosenttia.
Viime vuosina virvoitusjuomista on tullut yhä suositumpia jano- ja seurustelujuomia.
Suomessa niiden kulutus henkeä kohden saavuttaa pian 60 litran tason.
Lähdetieto: www.panimoliitto.fi
