Lataa

 

Oluen historia
 

Olut on maailman yleisin alkoholijuoma.  Se on tehty puhtaista luonnontuotteista, maltaasta, humalasta, hiivasta ja vedestä.
Olut on mieto alkoholijuoma seurusteluun ja ruokailuun. Nauti oluesta, sen aromeista ja ominaisuuksista. Anna oluen vaahdota.

PERINTEITÄ
Ensimmäiset varmat tiedot oluen tekemisestä ajoittuvat noin 6 000 vuoden taakse Lähi-Itään ja sumerilaisten kulttuuriin. Teolliset panimot syntyivät Englannissa 1700-luvun alkupuolella.
Alussa olutta käytettiin spontaanilla käymisellä "oluen juuren" avulla. Hiivan tietoinen käyttö oluen valmistuksessa yleistyi 1800-luvulla.
Suomalaisen sahdin uskotaan olevan ainoan, merkittävän hengissä säilyneen alkuperäisoluen belgialaisen lambicin ohella.

SUOMALAISET PANIMOT
Suomen ensimmäinen panimo aloitti toimintansa vuonna 1756. Lähinnä omiin tarpeisiin olutta valmistettiin jo paljon aiemmin. Kaikkiaan Suomessa on toiminut useampi sata panimoa, joista kuitenkin vain harvat jatkoivat toimintaansa kieltolain (1919 - 1932) ja sotien jälkeen.
Tänä päivänä toimivat valtakunnalliset panimot Hartwall, Sinebrychoff ja Olvi on perustettu 1800-luvulla. Ne tuottavat noin puoli miljardia litraa olutta vuodessa. Lisäksi Suomessa toimii lukuisia ravintolapanimoita ja muutamia alueellisia pienpanimoita.
Suomalaisten panimoiden hiivakantoja säilytetään ns. hiivapankissa, Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa Espoossa.

OLUEN MAKU
Olutta arvioidaan sen ulkonäön, tuoksun, maun, suuntuntuman ja jälkimaun perusteella. Virheetön olut maistuu maltaalta, eri aromiaineilta, alkoholeilta ja estereiltä (happojen ja alkoholien yhdisteiltä). Humalan maku muodostaa oluen sielun ja luonteen.
Oluen väri vaihtelee vaalean kultaisesta dramaattiseen tummaan. Sen tuoksu voi olla esimerkiksi hedelmäinen, kukkamainen, mallasmainen, karamellimainen, paahtunut tai makea.
Suuntuntuman aistii kermaisena, kuivana tai lämpimänä. Hyvä olut jättää miellyttävän jälkimaun ja sopivan katkeruuden kielelle. Makua raikastaa hiilidioksidi.

LUONNONTUOTTEISTA
Suomalaisessa oluessa käytetään pääasiassa kotimaisia raaka-aineita. Tärkein raaka-aine on ohramallas, jota tuotetaan sopimusviljelynä. Lisäksi eri puolilla maailmaa käytetään myös jonkin verran vehnää, maissia tai riisiä.
Veden laatu määrittelee pitkälti sen, minkälaiseksi makuelämykseksi olut muodostuu. Suomalainen vesi soveltuu hyvin oluen valmistukseen, ja se on tunnetusti puhdasta ja pehmeää.
Oluen valmistuksessa käytettävä humala tuodaan Saksasta tai Tsekistä. Koristekasvina humala on Suomessa alkuperäiskasvi.

TUORETAVARAA
Olut on tuoretavaraa. Sen monipuoliset aromit ovat parhaimmillaan pian pullotuksen jälkeen. Olut säilyy viileässä ja hämärässä, noin 10 asteen lämpötilassa.
Nauti oluesta viileänä. Makunautinto syvenee, jos nostat sen jääkaapista tai jääviileäkaapista esille noin parikymmentä minuuttia ennen tarjoilua.

OLUT EI LIHOTA
Olut on alkoholijuomista vähäkalorisin: pullo (33 cl) keskiolutta sisältää vähemmän energiaa kuin saman kokoinen annos kevytmaitoa tai appelsiinimehua.
Olut on viljapohjainen mallasuute. Se sisältää terveydelle hyödyllisiä ainesosia, kuten antioksidantteja. Siinä on runsaasti kaliumia ja magnesiumia, mutta vain vähän natriumia. Oluessa on B-ryhmän vitamiineja, kuten niasiinia, riboflaviinia, pyridoksiinia (B6-vitamiinia) ja folaattia.
Tutkimusten mukaan oluen ja muiden alkoholijuomien kohtuullinen kulutus verrattuna alkoholin suurkulutukseen tai täysraittiuteen suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta. Arvioiden mukaan päivittäinen 30 gramman alkoholiannos (kolme pulloa tai kaksi tuopillista olutta) voi vähentää sepelvaltimotaudin riskiä noin neljänneksellä.

OLUEN VALMISTUS
Oluen kehto on ohraniitty. Sadonkorjuun jälkeen mallasohra kuljetetaan mallastamoon. Mallastuksessa syntyvät entsyymit muuttavat mäskäyksessä tärkkelyksen sopivaksi oluen valmistukseen. Tämän jälkeen mallas kuivataan, jolloin idut irtoavat. Ohramaltaan kuivausmenetelmä määrää oluen värin ja vaikuttaa oluen makuun. Pilsner- tai lager-oluissa käytettään kevyesti kuivattuja, vaaleita maltaita. Jos olueen halutaan enemmän väriä tai makua, seoksessa käytetään tummemmaksi paahdettuja maltaita.
Panimossa mallas rouhitaan, mäskätään eli imelletään ja sen tärkkelys muuttuu sokereiksi. Näin syntyvä vierre keitetään ja siihen lisätään oluen mauste, humala. Vierre kulkee selkeytysaltaan sekä jäähdyttimien lävitse. Hiiva lisätään vierteeseen sen mennessä käymisvaiheeseen.
Pintahiivakäyminen kestää kolmesta kahdeksaan päivään ja sitä seuraava varastointi muutamia päiviä kellarilämpötilassa. Pohjahiivaolueiden käyminen kestää runsaan viikon ja varastointi viileässä viikosta puoleentoista kuukauteen. Varastoinnin jälkeen kypsä olut useimmiten suodatetaan ja joskus pastöroidaan. Näin olut on valmista nautittavaksi, tasalaatuisena tuotteena ympäri vuoden.

YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET
Oluen valmistuksen ympäristövaikutukset ovat vähäiset ja prosessissa syntyvät sivutuotteet hyödynnetään tarkoin. Yhden olutlitran valmistukseen kuluu noin neljä litraa vettä.
Suurin osa eli 95 % suomalaisesta oluesta pullotetaan tai astioidaan tynnyreihin, jotka ovat kierrätettäviä ja siten myös ympäristöä säästäviä.

HANAOLUT
Noin viidennes Suomessa myydystä oluesta nautitaan hanaoluena. Hanaoluen tuoreus ja puhtaus ovat hyvän makunautinnon edellytys. Hyvä ravintoloitsija huolehtii hanaoluen riittävästä kierrosta ja oluthanalaitteistojen puhtaudesta. Oluen laadunvalvonta on osa anniskeluravintolan yleistä omavalvontaa.

TARJOILE OIKEIN
Oluen tarjoilussa tärkeintä on oikea tarjoilutapa ja -lämpötila. Hyvä olutlasi, korkea ja usein yläosastaan kapea, antaa parhaimmat edellytykset tarjoilulle.
Oluen tarjoilulämpötilan määrittely tapahtuu värin ja voimakkuuden mukaan: vaaleat oluet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa kunnolla jäähdytettyinä, tummat oluet taas lähempänä huoneen lämpötilaa.
Oluen aromeja suojaava vaahtokukka tehdään kaatamalla olutta lasiin sen sisäpintaa pitkin varovaisesti siten, että lasi on hieman kallellaan. Kun lasi on puolillaan, se nostetaan pystyyn ja olutta hiljalleen kaatamalla muotoillaan lasiin kruunuksi vaahtokukka. Olutta nauttiessasi puhtaaseen olutlasiin jää vaahdosta lasin reunaan ns. Brysselin pitsi.


Lähdetieto: ( www.suomalaisetjuovatolutta.net ) Joka on Panimoliiton ylläpitämä sivusto.